Paluusuunnitelma on tehty, ja lento on varattu. Tästä se nyt sitten alkaa. Viimeiset viikot tässä kauniissa ja unohtumattomassa maassa. Tuntuu kuin vuoden aikana ei olisi mikään muuttunut, ja yhtäaikaa kaikki.

Katselen Venetsiaa uudelleen niillä silmillä, joilla katselin sitä tänne tullessani. Kaikki on niin kaunista ja satumaista. En ihmettele, miksi useat taiteilijat ja kirjailijat ovat saaneet Venetsiasta inspiraationsa. En osaa kuvitella, että maailmassa olisi mitään kauniimpaa.

Silti maailmassa on niin paljon nähtävää. Haluaisin kurkistaa ja mennä kaikkialle. Haluaisin nähdä kaiken. Sitä olen aina halunnut, ja nyt olen saanut siihen enemmän kuin tarpeeksi rohkaisua. Kuljen, kunnes löydän syyn pysähtyä.

Olen kasvanut ja muuttunut ihmisenä. Ainakin olen oppinut tuntemaan itseni hyvin. Saa nähdä miten sitä osaa taas asettua uuteen paikkaan, vaikka se onkin tuttu paikka. Onneksi on kaikki tutut ihmiset ympärillä, joita on ollut tämän matkan varrella ikävä. :)

Sanoin eilen kämppikselleni, että olen tyytyväinen, että mun vaihto kesti vuoden. Jos olisin lopettanut viime syksyn jälkeen, olisi vaihtokokemukseni ollut hyvin erilainen. Sen jälkeen en olisi varmaan suositellut vaihtoonlähtöä kenellekään, koska alku oli raskasta ja vaikeaa, ja koko syksyn piti stressata opiskeluasioista.

Kevät oli helpompi ja mukavampi. Kevään aikana näin paljon, ja opin paljon italialaisesta kulttuurista. Nyt mulla on jonkinlainen kuva siitä, millaista elämä Italiassa on. Tietenkin se on vain pinnallinen kuva, koska eihän kaikkea voi vuodessa oppia - ei edes sitä kieltä.

Niin italian kieli. Vastaus kysymykseen, että osaanko puhua italiaa sujuvasti: en. Se on hyvin paljon mun oma vikani. Olen ollut laiska, ja tyytynyt siihen helppoon vaihtoehtoon, että puhun kaikkien kanssa englantia. Myös ensimmäinen lukukausi englanninkielisessä koulussa oli huono ratkaisu. Olen kuitenkin siinä mielessä tyytyväinen, että olen oppinut jotain. Nyt on lähtökohta sille, että voin jatkaa italian opiskelua Suomessa. Siten voin toivoa, että eräänä päivänä palaan Italiaan, ja osaan puhua heidän kielellään... :)

Tämän Italian vuoden aikana olen oppinut paljon kaikenlaisia asioita matkustamisesta. Enää ei huoleta lähteä rautatieasemalle tai lentokentälle, kun tiedän melko hyvin, mitä siellä on vastassa. Toki saksalaiset rautatieaseman lippuautomaatit olivat jotain, mitä en viikon Saksassa oleskelun jälkeenkään oppinut tajuamaan. No, yllätyksethän ovat se, jotka tekevät matkustamisesta seikkailun! Minuuttiaikataulut ja tarkat suunnitelmat tuhoavat matkustamisen ilon. Tietysti se paikallisen valuutan tarkistaminen tai kartan hankkiminen voisi joskus olla hyvä idea, mutta aina on selvitty - mutkien kautta tai suoraan.

Hostellien etsiminen on matkustamisessa ehkä ärsyttävintä. Vaikka netistä saa luettua paljon arvosteluja, niin ihmisten mielipiteet ovat usein ristiriitaisia. Sen lisäksi valinnanvaraa on joko liikaa tai liian vähän. Kirjoitankin tähän ylös niitten hostellien nimiä, joissa olen käynyt. Jos niistä olisi joskus jollekin vielä hyötyä.

Ensimmäinen hostellikosketukseni oli Venetsiassa oleva YHA Ostello Della Gioventu. Siitä hostellista mulla ei ole oikeastaan mitään positiivista sanottavaa. Melko siisti se oli, mutta suihkut olivat ällöttävät, kun kaikki viemärit olivat täynnä hiuksia. Samoin pyyhkeelle ja saippuoille tms. ei tuntunut löytyvän mitään järkevää paikkaa. Hostelli meni päivällä kiinni siivouksen takia muistaakseni klo 9.30-13.00. Aamiaiseksi oli capuccino ja sämpylä marmeladilla. Ärsyttävintä koko hostelissa oli se, että se meni myös yöllä kiinni klo 1.30, ja sen jälkeen ei päässyt enää sisään. Näin siis rajoitetaan ihmisten kulkua hostelliin ja takaisin törkeästi. Hostellissa olivat naisten ja miesten dormit erikseen, ja yhdessä dormissa oli aivan liikaa ihmisiä. Parasta paikassa oli se, että sieltä sai illalla ostaa ruokaa kohtuulliseen hintaan, ja vieressä on yksi Venetsian parhaista pizzerioista. En kuitenkaan suosittele hostellia millään tavalla, sillä vaikka yöpymismaksu on suhteellisen halpa, joutuu asiakkaat kulkemaan hostellille vesibussilla, ja vesibussimatkustus on kaikkea muuta kuin halpaa.

Seuraavan kerran hostelliin tutustuin vasta Dublinissa. Abigails Hostel oli erittäin edullinen ja hyvällä paikalla Dublinin keskustassa. Huone ja huoneessa oleva kylpyhuone olivat myös siistit. Ainut huono puoli oli, että untuvapäitteen päälle ei saanut pussilakanaa, joten peiton mukana siirtyy hiki vierailijasta toiseen. Hostellissa oli kaikki tarvittava, ja saimme myös jättää tavarat säilytykseen seuraavan päivän ajaksi, kun lähdimme kaupungista vasta illalla. Ainut huono puoli oli aamiainen, joka oli pelkästään hiilihydraattipitoinen, mutta ei tuolla hostellihinnalla voi mitään suurta aamiaista vaatia. Suosittelen paikkaa kyllä kovasti.

Firenzessä valitsimme suosiolla kaverin suosittaman hostellin nimeltä Archi Rossi Hostel. Hinta oli keskivertaista kalliimpi, muta siihen kuului sekä aamiainen että illallinen. Aamiainen oli ihana, koska siihen sai valita kananmunaa ja pekonia. Sillä jaksoi paljon paremmin kuin marmeladipaahtoleivillä, joka on monen hostellin aamiaisvalikoimaa. Illalliseksi sai valita salaatin, pizzan tai pastaa. Pizza oli ihan maukasta. Hostellin sisustus oli myös mukava, ja jokaisessa huoneessa oli tietokone, jossa oli ilmainen netti. Meillä oli huoneessa myös oma vessa ja kylpyhuone. Tämä on ollut paras hostelli, jossa olen ollut. Erittäin toimiva, mutta ehkä vähän liian hintava. Se sijaitsi myös lähellä rautatieasemaa, joka on mielestäni yksi hostellin parhaita ominaisuuksia. Ei niitä isoja reppuja viitsi ympäri kaupunkia raahata.

Tarina jatkuu Roomaan. Chianti Hostellin löytäminen oli hieman haastavaa, koska rakennuksen ulkopuolella ei ollut mitään selkeää kylttiä, ja hostelli oli rakennuksen toisessa kerroksessa. Sijainti oli kuitenkin hyvä, koska se oli suhteellisen lähellä rautatieasemaa. Aluksi kauhistelin sitä, miten pieni hostelli oli. Paljon sänkyjä oli tungettu pieniin huoneisiin. Liinavaatteiden suhteen oli sama juttu kuin Dublinissakin: untavapeite kiersi asiakkaalta asiakkaalle. Lopulta kuitenkin tykästyin hostelliin ja henkilökuntaan, koska pienessä hostellissa oli tietynlaista, kotoista tunnelmaa. Suihkut eivät koskaan olleet kaikki varattuja, kun halusin suihkuun mennä. Aamiaisen sai ostaa 1,5 eurolla, mutta se koostui lähinnä siitä paahtoleivästä ja kekseistä. Oli se 1,5 euron arvoinen, mutta ei kovin ravitseva alku päivälle. Suosittelen, jos ei vaadi mitään suurta ja kaunista.

Napolissa hostellille täytyi mennä yhden metropysäkin verran metrolla. Se oli tuskallisin metromatka, jonka olen koskaan kokenut. Tämä johtui siitä, että kaikki ihmiset päättivät tunkea juuri siihen vaunuun, jossa me olimme. Onneksi se matka kesti vain yhden pysäkinvälin, eikä muut metromatkat Napolissa olleet enää yhtä kauheita. Hostellin nimi oli Welcome Inn, ja kuten monissa arvosteluissa on sanottu: se oli hyvin tervetulleeksi toivottava. Todella siisti ja edullinen hostelli, jonka ainut huono puoli oli se, että suihkuissa ei meinannut keksiä, mihin olisi pyyhkeen ja vaatteet laittanut. Henkilökunta oli avuliasta, vaikka heidän tietonsa eivät välttämättä olleet ihan viimeisen päivityksen mukaisia. Sohvat olivat pehmeät, ja niihin oli viimeisenä iltana mukava vajota katsomaan huonoa elokuvaa joltain taivaskanavalta. Suosittelen tätä hostellia lämpimästi.

Tässä ovat tähän astisen elämäni hostellikokemukset. Parin viikon päästä pitäisi tulla lisää, kun tarkoitus olisi taas matkustaa. Matkustamiseen jää niin paljon koukkuun, ettei sitä malta enää paikallaan pysyä. Maailmassa on niin paljon nähtävää...

Loppuun pistän vinkiksi kuvan, joka kertoo, miten Saksassa ratkaisin peitto-ongelman:

Huomatkaa myös, miten tavarat ovat lattialla siisteissä kasoissa. Hahah.

Vietin perinteisen italialaisen pääsiäisen, koska pääsin kämppikseni perheen luokse Giovinazzoon yhdeksäksi päiväksi pääsiäisen aikaan. Pääsiäisen voi tiivistää lyhyesti yhteen sanaan: ruoka.

Saavuimme perjataina kuuden aikoihin. Olimme jonkin aikaa kotona, söimme illallisen ja lähdimme kaupungille tapaamaan kämppikseni kavereita. Samalla näimme Etelä-Italialle tyypillisen kulkueen, jossa eri kirkkojen jäsenet kantavat oman kirkkonsa pyhimyspatsasta surumusiikin soidessa.

Italialainen ruokailu on hyvin erilaista kuin Suomessa. Lounas tai illallinen sisältää alkuruuan (pasta, risotto, keitto tai vihannekset), pääruuan (lihaa, juustoa, kalaa, kanaa..tms.) sekä jälkiruuaksi hedelmiä. Ruoka jaetaan lautasille tasaisesti ruokailuun osallistujien kesken, ja yleensä sitä ei ole ylimääräistä, jos joku haluaisi lisää. Kaikki syövät lautasensa tyhjiksi, ja pyyhkivät vaalealla leivällä sen, mitä lautaselle on jäänyt (esim. oliiviöljyä tai tomaattikastiketta). Ruokajuomana on vesi tai viini.

Sunnuntai on tärkein ruokailupäivä, ja luonnollisesti pääsiäissunnuntai oli sitäkin tärkeämpi. Olimme kämppikseni isoäidin luona pääsiäislounaalla. Söimme alkupaloiksi kananmunan, kinkkua ja salamia. Alkuruuaksi oli lasagnea. Pääruuaksi oli grillattua karitsaa, jonka jälkeen söimme pähkinöitä, ja vielä lopuksi söimme jäätelökakkua.

Syöminen ei tietenkään loppunut siihen. Menimme muiden kämppikseni sukulaisten luo, jossa oli tarjolla ainakin keksiä, kakkua, likööriä, suklaata ja mansikoita. Ei kaikkea tietenkään tarvinnut syödä, mutta kuitenkin. :D Jossain vaiheessa lähdimme ajelulle juuri ajokortin saaneen tytön autolla, ja pysähdyimme matkalla kahvlile. Sen jälkeen oli sellainen olo, että ei pysty syömään ja juomaan enää ikinä mitään.

No ei auttanut. Menimme seuraavien tuttavien luo, jossa eteen tuotiin kahvia (Täällä kahvia laitetaan pienen pieneen mukiin vähäsen, joten sen juominen on hyvin eri asia kuin Suomessa.) ja kakkua. Eihän sitä voinut kieltäytyä, olisihan se ollut varsin epäkohteliasta. Lopuksi sielläkin oli tarjolla omatekoista likööriä. Täällä juodaan usein likööriä tai vastaavaa ruokailun päätteeksi ruuansulatuksen edistämiseksi.

Illalla menimme jälleen tapaamaan kämppiksen kavereita johonkin baariin tai kahvioon. Teimme niin melkein joka ilta. Ihmiset täällä tapaavat ulkona, eivät niinkään kenenkään kotona. Emme olleet myöhään, koska seuraavana päivänä oli pääsiäismaanantai, joka on Italiassa myös tärkeä juhlapäivä. Silloin vietetään aikaa kavereiden kanssa.

Menimme maanantaina erään kämppiksen kaverin porukoiden ranta-asunnolle, jossa söimme ja söimme ja söimme päivästä iltaan. Kaikki toivat jotain ruokaa, ja lopuksi paistettiin vielä grillillä makkaraa. Sen päivän jälkeen mahassa tuntui kivistystä, emmekä jaksaneet kuin painua nukkumaan.

Tiistaina pääsiäinen olikin ohi. Vietimme pääsiäisen jälkeen aikaa rannalla, kotona tai kävimme läheisessä kaupungissa Barissa. Bari oli kaunis ja kiva kaupunki. Se on varmaan suunnilleen saman kokoinen kuin Turku, mutta sillä erotuksella, että kaupungilla kulkiessaan huomaa olevansa merenrannalla. Kaikki italialaiset ihmiset Barissa olivat pukeutuneet muodikkaasti ja todella tyylikkäästi. Jokaisella oli asu, jonka jokainen yksityiskohta sopii kokonaisuuteen. Oli helppo huomata katukuvasta, ketkä eivät olleet italialaisia. Ihmettelinkin sitä kämppikselleni ja hänen perheelleen, ja perheen isä totesi: "No siitähän italialaiset ovat tunnettuja, että he pukeutuvat hyvin." Ihmiset panostavat täällä siihen, miltä he näyttävät ulos mennessään, mutta uskon sen luovan myös korkeat ulkonäköpaineet. Täällä on tärkeää olla kaunis ihminen, ja ihmiset myös kommentoivat toisten ulkonäköä enemmän kuin Suomessa.

En myöskään huomannut, että Etelä-Italia olisi näyttänyt köyhemmältä kuin Pohjois-Italia. Se oli alkuperäiskuvitelmani, että kaikki siellä on köyhempää ja huonompaa. Totuus oli eri. Katukuvassa näki muodikkaammin pukeutuneita ihmisiä kuin keskiverroittain Milanossa, ja asunnot ja baarit olivat kivasti sisustettuja. En siis tiedä, että mihin se köyhyys muka oli piilotettu. Kämppikseni sanoi, että se on vain pohjoisitalialaista propagandaa, koska he eivät pidä eteläitalialaisten mentaliteetistä. Tiedä sitten, mikä on totuus.

Viimeisenä iltana menimme SanMigeliin ravintolaan. Ravintolassa piti ensin mennä valitsemaan tiskin takaa liha, jonka halusi itselleen valmistettavan. Luotin muiden arviointikykyyn, ja otin samaa kuin he. Ruokaa oli sielläkin aivan liikaa. Alkupaloiksi oli erilaisia kinkkua ja juustoja, alkuruuaksi makkarantapaista lihaa ja pääruuaksi lihanyyttejä. Lihanyytit olivat todella hyviä, mutta harmikseni en pystynyt syömään kuin pari. Omituisinta siinä ravintolassa oli se, että ruoka tarjoiltiin kertakäyttöastioilla. Kämppikseni sanoi, että se on normaalia. "Emme me täällä välitä siitä, mistä me syömme, vaan siitä, mitä me syömme." Italialaisten yksi suosikkipuheenaiheista onkin ruoka.

 

Pääsiäismaanantain kaksi erilaista alkuruokaa. Pesto-mozzarella-lasagne oli TODELLA hyvää.

 

Taustallani Giovinazzon vanhakaupunki.

Viimeisen illan alkuruokamakkara, jonka nimeä en muista. :D

Pääruokana olleet liharullat, jotka olivat aivan ihania.

 

Osa porukasta söi pihvin rukolalla ja grana-juustolla.

Yksi tavoitteeni oli olla Alpeilla lumilautailemassa. Olin. :)

 

Lumilautailijoita vaatimattomissa maisemissa. ;)

 

Kauniit ne Alpit on Italiassakin. :)

Mulla oli viime viikolla tosi upea viikkoa. :) Kolme kaveria Suomesta oli käymässä, ja meillä oli tosi hauskaa. Ilmat ei valitettavasti olleet parhaimpia, mutta ei se meitä häirinnyt.

 

Kävin ekaa kertaa Buranon saarella. Se oli kyllä näkemisen arvoinen. Paljon erivärisiä, kirkkaita taloja - valokuvaajan paratiisi. Sinne matkaaminen oli aika mielenkiintoista, koska emme tienneet, että puolessa välissä pitää vaihtaa venettä. Juoksimme sitten veneestä toiseen, kun joku nainen ystävällisesti kertoi meille, että täytyy vaihtaa venettä. Kävimme myös Lidossa katsomassa merta ja Thomas Mannin hotellia. Merellä oli pimeää, koska olimme siellä niin myöhään. Rauhoittavaa se aaltojen katseleminen ja kuunteleminen kuitenkin aina on. Lidossa pääsee aina aivan toiseen maailmaan kuin mitä Venetsian pääsaarella on.

 

Torstaina lähdimme käymään Mantovassa. Mahtovahan on se paikka, johon Romeo karkoitettiin. Vaikea oli ymmärtää, miksi Romeo oli asiasta niin murtunut. Mantova oli todella kaunis. Sen kauneuden voitti vain Verona, johon menimme perjantaina.

 

 

Tässä eräs ote Mantovan upeudesta. Siellä satoi koko ajan, mutta viihdyimme hyvin. Pitäisi varmaan päästä käymään uudelleen joskus auringon valossa.

 

 

Veronassa olen ollut joskus lukioaikana, mutta en muistanut, että se on NOIN kaunis. Aivan uskomattoman ihana ja suloinen ja italialainen kaupunki. Rakastuin siihen syvästi, ja haluan palata ainakin katsomaan Teatro Romanon. Siellä olisi muutenkin kiva viettää pitemmänkin aikaa, koska se on niin paljon enemmän italialainen kaupunki kuin Venetsia.

 

 

Lauantaina matkamme jatkui Milanoon. Kaunis ja rikas paikka. Kävimme pakollisissa nähtävyyksissä, katselimme merkkiliikkeiden ikkunoita, ja olimme hetken ostoksilla. Illalla päädyimme katsomaan italialaista karaokea. Taso oli vähän erilainen verrattuna Suomen karaokeen. Hotellimme oli pieni ja kodikas. Sunnuntaina Kristiina lähti takaisin Suomeen, ja minä lähdin takaisin Venetsiaan.

 

Täällä on ollut tällä viikolla tosi kauniit ilmat. On voinut auringossa olla t-paidalla. Kesä on siis mitä selkeämmin tulossa. Ihanaa. Kyllä tätä kaikkea vain tulee niin paljon ikävä sitten, kun on lähdön hetki. Onneksi siihen on vielä aikaa. :)

 

Opiskelen nyt tosi vähän, koska opiskelin syksyllä niin paljon. Yritän keskittyä siihen, että oppisin italian kieltä ja kulttuuria, koska sen takia täällä olen. Kursseina käyn tällä hetkellä teatterin ja spektaakkelin historiaa, kansainvälisiä suhteita ja amerikkalaisen teatterin historiaa. Ne on ihan kiinnostavia kursseja kyllä. Noiden lisäksi ajattelin tehttiä anglo-amerikan kirjallisuuden. Huhtikuussa alkaa myös italian kielen opiskelu toivon mukaan. Helpompaa se on opetella, kun on opettaja. Tänään vietin koko päivän kirjastossa lukemassa vanhaa italian oppikirjaani. Huomenna varmaan uudestaan. Kun nyt ei oo muutakaan tekemistä... :D