Tänään ostin viimein matkalaukun. Olin siellä laukkukaupassa täysin pihalla kaikesta, mutta onneksi Pekka oli mun kanssani, ja piti huolta, että toimin edes vähän järkevästi. Ostin aika ison, harmaan laukun, joka tuntui suht. kevyeltä tyhjänä. Saa vaann nähdä, etät miten mä ikinä jaksan kantaa sitä, kun laukku on täynnä. Mun käsivoimat on äärimmäisen surkeat! No... tahdonvoimalla selviää aina.

Otin seinältä ja jääkaapin ovesta melkein kaiken pois. Nyt seinät ovat valkoiset. Ei oikein tunnu miltään jättää tämä asunto. Ehkä se johtuu siitä, että muutan suhteellisen vaivihkaan. Pala kerrallaan lähetän asunnosta tavaroita Teuvalle. En tajua, miten niitä tavaroita riittääkin. Tuntuu täysin loppumattomalta, vaikka muka jatkuvasti pakkaa. Oon kuitenkin tyytyväinen, että tämä kaikki pakkaaminen ei kasaudu yhdelle päivälle. Jokainen täältä pois viety kassi on pois muuttopäivän kuormasta.

Oli muuten hassua, että löysin tuossa pakatessani yhdet kengät, joiden olemassaoloa en muistanut. :D No, laitan ne Hannen syntymäpäiville, niin tulee niille käyttöä. :) Italiaan en niitä kuitenkaan ota mukaani. Otan sinne vain kolmet kengät: tennarit, juhlasandaalit ja sandaalit.

Mulle sattui tuossa yksi päivä hassu asia. Laitoin silloin joskus pari viikkoa sitten eräälle italialaiselle tytölle viestin ja se vastasi mulle pari päivää sitten. Taitaa kulkea tekstiviestit Italian suuntaan vähän viiveellä. :D Anna totesi eilen mesessä, että Italia on parasta stressin lievitystä: kun mikään ei toimi, niin voi vain nauraa. No. Toistaiseksi kaikki on mun kohdallani toiminut varsin mallikkaasti, mutta enköhän mä pääse vuoden aikana sisälle italialaiseen tapaan hoitaa asiat.

Nyt kohta pian unta, kiitos!