Kun lähdin Turusta, oli sellainen olo, että hyppäänkö bussista takaisin Turkuun vai en. Iski ihan hirveä paniikki. Se meni kyllä nopeasti ohi, ja lentokentällä ja odotin innolla lentoa. Ei mua tässä ole oikeastaan muu stressannut kuin se, että miten saan tavarat siirrettyä tänne asti. Yllättävän hyvin se lopulta onnistui. Ylipainoa matkalaukussa oli 6 kiloa, mutta siihen lyötiin vaan joku tarra kertomaan sen raskaudesta, eikä mitään ylimääräisiä maksuja tarvinnut maksaa. Lentokone ei ollut täynnä. Mä sain vallata kolme penkkiä. En sentään mennyt niille makaamaan niin kuin takanani istunut teki. Suhteellisen hyvin siinä kuitenkin sai nukuttua.
Rooman lentokentältä pääsi junalla Rooman rautatieasemalle. Siitä matkasta pyydettiin ihan kiskurihinta: 11 euroa! Se ei ollut mikään pitkäkään matka, mutta nähtävästi siitä voidaan kiskoa, kun ihmisten yllättäen tarvitsee päästä lentokentältä rautatieasemalle. Rooman rautatieasema oli aika jännä kokemus. Sain lipun ostettua (Rooma-Perugia makso aikuiselta 10.50 ja matkaa yli 200km. Soli halpa.), mutta lipunmyyjä sanoi kyllä ihan jonkun muun laiturin kuin mistä juna lopulta lähti. Katsoin sitten itse taulusta, että mistä sen pitäisi lähteä. Siihen oli merkattu laituri 2, ja lopulta se juna lähti laiturista 5. Valotaululla se oli oikein noiden lautureiden läheisyydessä. No ei siinä muuten mitään, mutta olin alun perin siinä päässä, jossa oli nro 24 jne. No, pääasia, että löysin junaan. Siitä seuraa opetus nro 1: Jos sinulla on paljon matkatavaraa, niin mene junaan ajoissa. Muuten saat tökkiä niitä tavaroita ja itseäsi mihin sattuu. Itse olin onnellisesti ajoissa, joten pääsin suhteellisen helpolla. Nuokuin koko matkan. Sinänsä vähän harmittaa, etten pystynyt nauttia maisemista, kun nuokuin vain. No ehkä mä menen Roomaan takaisin nopeammin kuin huomaankaan. :)
Perugiasta yritin etsiä asuntomme omistajan suosittelemaa minimetroa sillä seurauksella, että raahasin laukkuani ylimääräisiä portaita ylös ja alas löytämättä mitään. Saa nähdä, kuinka kauan toi laukku-raukka kestää mun kohtelua. Tapasin aseman pihalla sattumalta suomalaisen tytön, jonka kanssa päätettiin ottaa yhteinen taksi, kun hän asuu tässä jossain lähellä. Taksikuski oli mukava, mutta yritti huijata meiltä yli 30 euroa lyhyestä matkasta. Onneksi se tyttö piti meidän puolet ja väitti italiaksi vastaan. Maksoimme lopulta 15 euroa. Niin.. Perugiaan saavuttuani huomasin, että toteamus: "Italiassa ei osata englantia." tarkoittaa, että Italiassa ei osata englantia. Soitin tämän asunnon omistajalle, mutta yllätyksekseni sieltä vastasi nainen, joka ei osannut sanaakaan englantia. Onneksi lähistöllä oli sen Suomi-tytön vuokraemännän tytär, joka sitten puhui mun puolesta puhelimessa. Nainen tuli hakemaan mut ja näytti, mihin pitää mennä. Asunnossa odotti 5 tyttöä, joista suurin osa puhuu keskenään italiaa. Tässä ainakin tulee oltua täysin italialaisessa seurassa, joten enköhän mäkin jotain opi.
Kun kuljeskelin etsimässä ruokaa, niin ihmiset pysähtyivät juttelemaan - italiaksi. Oli ihan mielenkiintoista yrittää keskustella falafel-myyjän kanssa, kun meidän keskeinen kommunikaatio ei mennyt ihan perille. Falefel maksoi 2 euroa! 2 euroa! Se oli halpaa se! :D Siinä oli tortilla, jossa oli täytteenä kaikenlaisia vihanneksia ja sitten kolme falafel-palleroa. Kaupassakin kävin, ja rahaa meni alle 10 euroa. Oon syönyt tänään vaan kasvisruokaa: falafelin, soijakeksejä, tuoremehua ja vettä. Eikä oo ihme kyllä ees nälkä.
Olin hetken kävelemässä yhden kämppikseni kanssa, ja otin kuvia, joita laitan tänne. Tää meidän asunto on siis sellainen, että tässä on kolme makuuhuonetta, joissa kaikissa asuu 2 tyttöä. Sen lisäksi on tälläinen iso keittiö ja suht. iso kylppäri. Ihan mukava asunto siis. Saa vaan nähdä, missä vaiheessa alkaa ahdistaa noin monen kanssa yhdessä asuminen, kun oon tottunut olemaan yksin. No ne lähti nyt johonkin, ja mä jäin nettiin. No mutta, kun on väsy, enkä ollut meikannut. Voisinkin mennä lukemaan pari sivua Interview with the Vampirea ja nukahtamaan. Addiktoiduin siihen kirjaan taas ekan sivun jälkeen...
Loppuun kuvia:
Joku kirkko, joka osui kävelyretkellemme. Emme menneet sisään.
Puita siitä kirkon pihalta. Oli huvittavaa, kun kysyin kämppikseltä, että mikä rakennus tuo on. En vissiin huomannut sitä ristiä. :D
Yliopisto, jossa huomenna alkavat opintoni.
Perugia-maisemaa...
Tälläinen näkymä meillä on keittiön ikkunasta. Täällä on talot tosi lähellä toisiaan, kuten kuvasta näkyy.
Mun huone. Sängyn petaus jäi kesken, kun tultiin pyytämään kävelylle. Yllättävän siistiä. :D
Kommentit