Tällä viikolla vierailimme suklaatehtaalla. Se oli jokseenkin masentava kokemus. Ei ollenkaan sellaista glamouria ja viehätystä kuin Jali ja suklaatehdas -elokuvassa. ;) No en mä sitä ehkä odottanutkaan, mutta lopulta oli kuitenkin masentavaa nähdä, miten kaikki on täysin koneistettua. Sieltä ne suklaat pulpahtaa koneista ja ihmistä ei tarvita juuri missään. Alkoi arvostaa enemmän leipomoja. Bacit olivat toki mainioita. Bacit ovat tuon suklaatehtaan tuote. Baci tarkoittaa suukkoa. Sen suklaakarkin antaminen toiselle on rakkaudenosoitus. Niissä on sisässä mietelause rakkaudesta. Heitin oman lauseeni roskiin suoraan, koska en tajunnut, että siellä on sellainen. :D Saimme tehtaalta siis kaksi Baci-karkkia, kaksi Kitkatia ja kaksi Fitness-patukkaa. Ei siis mitenkään huikeat tarjoilut.

Tällä viikolla oli myös loppukoe. Yllätyksekseni huomasin jännittäväni sitä kovasti. Hyvin se kuitenkin meni. Kirjallisesta osuudesta sain 29/30, suullisesta 25/30 ja yhteistuloksena loppudiplomissa on 27/30. Olimme tänään uima-altaalla, ja kaverini totesi, että tämä tuntuu siltä kuin olisi ollut kuukauden lomalla ja saanut silti 6 opintopistettä. No sitä se vähän on. Täällä eläminen on niin paljon rennompaa kuin Suomessa. Ei mulla Suomessa koskaan ollut aikaa maata koko päivää uima-altaalla niin kuin tänään tein. Ehkä se onkin yksi tärkeä asia, jonka voin tältä reissulta oppia - oppia ottamaan aikaa rentoutumiselle.

Huomenna on viimeinen päivä Perugiassa. Maanantaiaamuna juna lähtee kohti Venetsiaa ja uusia haasteita. En yhtään tiedä, mitä siltä odottaa. Se on kuitenkin osittain myös sitä, mitä mä oon aina halunnut. Sitä, että uskaltaa mennä jonnekin, vaikka ei oo tietoa, mitä siellä tapahtuu. Toivon, että löydän asunnon sen kolmen päivän aikana, kun mulla on hostelli varattuna. Sen jälkeen voin sitten miettiä, mitä teen seuraavaksi. Opiskelut alkavat vasta 15.9.

Se hyvä puoli Venetsiaan menossa on, että mun on pakko alkaa puhua italiaa. Mua vaivaa se sama ongelma kuin suomalaisia yleensä - en halua puhua, ellen osaa kunnolla. Eilen oli illallinen kämppäkavereideni kanssa, joihin vuokraisäntäkin osallistui. Puhuin vain, jos multa kysyttiin jotain. Asuntoa etsiessä se asia tulee todennäköisesti muuttumaan, koska en usko, että siellä ihmiset puhuvat sen enempää englantia kuin täälläkään...

Tänään todennäköisesti viimeistä iltaa portaille istumaan ja moikkaamaan niitä harvoja tuttuja, jotka täällä vielä ovat...



Mmm... Suklaata...



Uimasmurffi! Täällä pitää kaikkialla olla tuollainen typerä uimalakki päässä.