Ajattelin lisätä vähän kuvia ja kirjoittaa opinnoistani täällä. Opiskelen neljää kurssia: italian kieltä, Euroopan diktaattoreita (kurssi keskittyy Mussoliniin, Hitleriin ja Staliniin), Italian lähihistoriaa ja hmm... tätä en osaa suomentaa, joten: "contemporary literary and cultural theory". Italiaa opetetaan italiaksi ja muita englanniksi.
Italian historian opettaja on tosi suloinen, harmahtava mies. Hän hymyilee aina. AINA. Mä jotenkin aiemmin kuvittelin, että italialaiset ovat aina hyvällä tuulella. Se ei ole totta ainakaan Venetsiassa. Täällä ihmiset tuntuvat lähinnä olevan kiukkuisia. Miehet huutelevat kadulla kovaan ääneen: "ATTENZIONE!!!" Tulee vaan sellainen olo, että mikähän tuotakin vaivaa. On ehkä ymmärrettävää, että turisteihin menee hermot, mutta turistit on kuitenkin niitä, jotka tämän kaupungin ylläpidon maksaa. Samoin ihmettelen sitä, miten useat ovat sanoneet Venetsian olevan pettymys. Itselleni mikään paikka, joka on täynnä merta (ei merda ;) ), ei voi olla maisemaltaan pettymys. Ei mun oo pakko hengailla San Marcon aukiolla 24/7 ja katsella turisteja. Venetsiassa on muutakin nähtävää. :)
Liput Suomeen, Ruotsiin, Italiaan ja Olavi Uusivirran keikalle on hankittu. Ihanaa. :)
Laitan alle kuvia yhdestä piknik-reissusta Muranoon. Murano on Venetsian yksi saarista. Siellä valmistetaan lasia. Sitä ennen kysyisin, että voiko joku suomentaa mun muistiinpanot?! Otteita niistä:
"- L’avanti oli sosialistisen puolueen päivittäinen lehti, joka liittyi jotenkin Mussoliniin. :D
- Il popolo D’Italia oli Mussolinin löytämä sanomalehti. (häh?)
- Ensimmäinen maailmansota oli pakotettu vähemmistöjen osalta. (vittu, mitä lauseita). Ei vain poliittisten puolueiden , vaan myös esim. opiskelijoiden taholta. Sotaan oli paljon vapaaehtoisia menijöitä.
- Ensimmäinen maailmansota oli yksi turhimmista ja väkivaltaisimmista sodista. Paljon kuolleita. (mikä on hyödyllinen ja epäväkivaltainen sota?)"
Ja näin tyttö on tehokkaasti opiskellut. ;) Tuota kurssia muuten pitää juuri se mukava italialainen mies... Niitä kuvia:
Lasisaaren lasitaideteos.
Piknik aukiolla, jonka vieressä oli ravintola. Ei ihan samanlainen piknik-paikka, mihin Suomessa on tottunut.
Pulut yrittivät moneen otteeseen päästä osingolle piknik-ruuistamme. Siitä tuli mieleen, että huomaa kyllä, että San Marcon torilla on pulujen ruokkiminen kielletty. Niitä on siellä enää murto-osa verratuna viime kertaan, kun Venetsiassa olen vieraillut.
Pikkufisuja. :)
Ja nyt meen etsimään ruokaa ennen luentoa, ja totean, että olipas sekavin ja epäloogisin blogipäivitykseni ikinä...
Kommentit