Olen Venetsiassa kolmatta pàivàà. Kirjoittelen yliopiston kirjaston tietokoneelta, eikà tààllà nàkòjààn toimi ààt ja òòt. No. En tiedà, mitlà nàmà nàyttàà, mutta kestettàvà on.

Olen hengissà ja Venezia on hyvin, hyvin, hyvin kaunis. Venetsia on myòs hyvin kallis turisteille. Monessa asiassa turisteilta otetaan paljon kalliimpi hinta kuin paikallisilta. Onneksi sain jo eilen hankittua opiskelijoille tarkoitetun vesibussikortin, koska joudun kàyttàà vesibussia poistuessani hostellilta. Entinen kàmppikseni suositteli kyseistà hostellia, mutta itse en voi suositelle sità kenellekààn. Ei ole kannattavaa sijoittaa itseààn paikkaan, josta poistumiseen joutuu kàyttàmààn vesibussia. Vesibussit toki liikkuvat usein ja kàtevàsti, mutta silti kannattaa laskeskella, mikà on lopulta halvempaa. Tunnin vesibussilippu maksaa 6.5 euroa ja 2 pvàn lippu 26 euroa. Myòs muun ajan kestàvià lippuja on tarjolla, mutta niiden hintoja en muista. Tuo hostelli on muutenkin epàmukava ja laitosmainen. Ainut plussa on se, ettà siellà on iltaisin ravintola auki, josta saa ruokaa kohtuulliseen hintaan. Ruuasta puheenollen.. Pitàisi etsià, missà tààllà on yliopiston ruokalat, niin voisin hyòdyntàà niità. Sieltà saa kahden ruokalajin aterian 3.50 eurolla ja yhden ruokalajin ateria on 2.50 euroa. :) No, niihin tulee varmaan tutustuttua sitten, kun opiskelut alkavat.

Olen asunnoton yhà. Eilen kàvin katsomassa kahta asuntoa. Toinen oli viiden ihmisen luksusasunto ja toinen kolmen ihmisen asunto, joka sijaitsi todella kivalla paikallla. Siinà oli ihan vieressà ostoskatu ja yksi Venetsian parhaista supermarketeista. Samoin siinà asunnossa oli tilaa majoittaa kaksi vierasta. Ainut huono puoli on se, ettà vieraiden on varmaan pakko tulla sinne vesibussilla, koska asemalta voi olla aika pitkà kàvellà. Saan tànààn tai huomenna tietàà, saanko sen asunnon. Tuosta viiden hlòn kimppakàmpàstà tulee pààtòs vasta maanantaina. Jotenkin en usko, ettà saan sità, kun en osaa olla niin superkiva ja sosiaalinen, mità tuollaisessa tilanteessa varmaan pitàisi olla, ettà ihmiset ajattelisivat, ettà olen huippu tyyppi. Vaikea se on tosin yhden pienen kohtaamisen perusteella sanoa, miten hyvin tulee juttuun, kun asuu yhdessà.

Tànààn làhetin jàlleen yhden mailin, ettà voisinko tulla katsomaan asuntoa. Niihin vain tulee vastauksia aika heikosti. Paremmin ihmiset vastaavat puhelimeen, mutta eilenkin pààsin lopulta vain pariin paikkaan, kun muut olivat jo menneet. Tànààn piti olla yksi tapaaminen aamusta, mutta ihminen ei koskaan ilmaantunut paikalle. En ymmàrrà, mikà siinà sitten oli. En viitsinyt soittaa peràànkààn, kun ajattelin, etten noin epàluotettavalta viitsi mitààn vuokrata. Ei siis auta kuin odotella. En oikein tiedà, mità tekisin, kun en pysty antaa itseni nauttia Venetsiasta ennen kuin olen saanut asunnon hankittua. Niinpà joko kàveleskelen ympàriinsà, yritàn etsià netistà asuntoja, nukun, syòn, luen tai istun vesibussissa. San Marcon torillekaan en ole vielà mennyt muistelemaan entisià reissujani. Menen sitten, kun minulla on asunto. Sitten voin rentoutua, nauttia ja ostaa asunnon tàyteen naamioita. ;)

Sellaista tànne. Vàlillà on vaikeaa, kun tuntee olevansa niin koditon ja yksin, mutta kyllà sità toisaalta tietàà, ettà jossain vaiheessa se asunto on pakko lòytyà. Jos en saa sità eilistà asuntoa, niin vaihdan hostellia parempaan. Katselin netistà, ettà aika vapailta ne nàyttivàt. Ei syyskuu enàà taida olla matkustelun kannalta niin suosittu kuukausi, kun ihmisillà alkaa tyòt ja koulut. Ei tàssà siis mitààn hàtàà ole. :)

Sòin elàmàni parhaan jààtelòn tànààn. Se on aika yllàttàvàà, ettà aina kun luulee maistaneensa parasta jààtelòà ikinà, niin yllàttyy ja maistaa vielà parempaa. Se oli minttujààtelò, jossa oli suklaapalasia. <3 Sekin on kyllà jànnà, ettà jààtelòiden taso vaihtelee aika paljon ja eri paikoissa on eri maut parhaita. Ei siis auta kuin maistella kaikkialla kaikkia, ettà lòytàà parhaat kokemukset. ;)