Miten asunnon sitten voi löytää? Jotkut ihmiset laittavat ilmoituksia nettisivuille, mutta yleensä ilmoitustaulut kaupungilla ja yliopistolla ovat täynnä ilmoituksia, joissa joko etsitään tai tarjotaan asuntoa. Paras tapa olisi siis kerätä kaikki mahdolliset löytämänsä ilmoitukset ja alkaa soitella niihin. Venetsiassa asunnon halukkaita on niin paljon, että totuin aika nopeasti siihen, että saan tekstiviestitse tiedon, että asunto meni jollekin muulle. Toinen vaihtoehto on, että kukaan ei koskaan vastaa sähköposteihin. Siksi soittaminen on parempi vaihtoehto. Edellisen asuntoni sain kaverini sukulaisen kautta, mutta nyt olen muuttanut sieltä pois.
Se onkin sitten ihan oma tarinansa, että miten löysin tämän asunnon, johon tänään muutin. Pari viikkoa sitten olin pizzalla opiskelijakavereideni kanssa. Pizzan jälkeen soitin yhdelle kaverilleni, että onko hän vielä Campo Santa Margheritalla. Hän sanoi olevansa, joten lähdin sinne. Tapasin kaverini kautta italialaisen tytön. Jostain syystä tuli puheeksi, että asun perheessä ja haluaisin löytää uuden asunnon, jossa voisin asua opiskelijoiden keskuudessa. Sanoin, että jos esimerkiksi sen italialaisen tytön asunnosta vapautuu paikka, niin oon valmis muuttamaan. Tyttö kertoi, että voi ollakin, että näin on, koska yksi kämppis oli juuri ilmoittanut haluavansa muuttaa veljensä kanssa toiseen asuntoon. Viikon päästä sain tytöltä viestin, että vieläkö oon kiinnostunut heidän asunnostaan, koska nyt olisi paikka vapaana. Tietenkin olin ja nyt olen täällä.
Tämä on siis asunto, jossa asun japania opiskelevan tytön kanssa samassa huoneessa. Kaikki kämppikset ovat italialaisia, joka on hyvä asia kielen opiskelun kannalta. Huone on varmaan saman kokoinen kuin mun yksiöni oli Turussa eli ei mitenkään ahdistavan pieni. Keittiö on suht. iso, vessa/suihku on normaali ja mikä parasta: täällä on internet! Asunto sijaitsee tosin yhä Mestressä, mutta mä oon tottunut siihen, että matkaan yliopistolle menee yli tunti. Keväällä en varmaan ota kursseja enää San Servolosta, jolloin koulumatkakin lyhenee. Saan ottaa tänne vierailijoita yöksi, ja saan muutenkin kutsua tänne ihmisiä ja järjestää juhlia. Se on kivaa ja tärkeää. Jospa tässä pikkuhiljaa alkaisi tuntua siltä, että elää omaa elämäänsä omassa asunnossaan, eikä tunne olevansa vaivana toisen ihmisen nurkissa.
Eilen olin muistelemassa ensimmäisiä Venetsia-viikkoja, kun kävimme kaverin kanssa Guideccan saarella syömässä take away -pizzaa. Olen yhä sitä mieltä, että se on Venetsian parasta pizzaa, vaikka en oo täällä syönytkään pizzaa kuin kolmessa eri paikassa. Suosittelen sitä paikkaa kaikille vesibussilipullisille Venetsian vierailijoille. Paikka on käsittääkseni auki ke-su.
Mulla on ollut pari viikkoa yskä, joka alkoi viime viikolla olla paranemaan päin. Tänä aamuna kuitenkin heräsin pää täynnä räkää ja olen joutunut koko päivän niistämään. En tajua, mistä se iski, kun eilen se ei ollut ollenkaan tälläinen. No flunssasta huolimatta olin tänään kolme tuntia kiertelemässä Dolce Palacessa. Kaunis oli paikka. Suosittelen sitäkin. Täytyy toivoa, että tämä paranee ennen torstaita, koska ei olisi kiva viettää lomaansa flunssassa...
Kouluhommia olisi vaikka muille jakaa, joten jos vaikka aloittaisi niitä jostain päästä...
Loppuun kuva miehestä, jonka näimme yhtenä sunnuntaina Venetsiassa. Laseista lähtevä musiikki oli ihan käsittämättömän kaunista:
Kommentit