Opettaja pyysi meitä tänään kertomaan, mistä kirjoitimme esseemme. Sanoin, että vaihdoin otsikkoa niin monta kertaa, että en ole varma, mutta ehkä.... Tosiaan. Kirjoitin elämäni ensimmäisen englanninkielisen esseen. Otsikko oli: "Is good fortune enough for dictator?" Tai en mä oo itseasiassa varma, oliko toi se otsikko, mutta jotain sinnepäin. :) Myös elämäni ensimmäisen kerran kysyin opettajalta päivän lisäaikaa, koska eilen tuntui, että en mitenkään ehdi löytää tarpeeksi tietoa tarpeeksi nopeasti. Lopulta palautin esseen ajallaan, mutta en ole siihen kovin tyytyväinen. Tiedän, että olisi pitänyt kirjoittaa monipuolisemmin, mutta seuraavalla kerralla sitten. Pääasia, että se on nyt tehty. Seuraavaksi voisin alkaa kirjoittaa toista esseetä. Sen aihe on todennäköisesti se, että miksi yleisö on kiinnostunut filminäyttelijän oikeasta elämästä. Jos jollain on kommentteja koskien ko. aihetta, niin otan niitä mielelläni vastaan. Ainakin totesin tunnilla, että asiassa on kulttuurisia eroja. Suomessa ihmiset ovat yhtä kiinnostuneita naapurinsa elämästä kuin Brad Pittin elämästä - tai ehkä jopa enemmän siitä naapurin elämästä. USA:ssa taas Brad Pittin elämä kiinnostaa, mutta naapurin ei.
Viime viikonloppuna yksi Perugiassa tutustumani tyttö tuli parin kaverinsa kanssa tänne, koska täällä on arkkitehtuurinäyttely. Olimme siellä lauantaina ja sunnuntaina. He opiskelevat arkkitehtuuria, joten heille se oli senkin takia mielenkiintoinen näyttely. Oli se minullekin. Tajusin, että en ole koskaan oikeastaan tullut ajatelleeksi, että arkkitehtuurikin on omalla tavallaan politiikkaa. Oli mielenkiintoista nähdä minkälaisia ratkaisuja oli tarjolla paremman ympäristön kannalta. Jäin miettimään, että jotkut ihmiset opiskelevat jotain hyödyllistä ja itse mietin, miksi ihmiset ovat kiinnostuneet Brad Pittin elämästä...
Mulla on vähän yskää, joka aiheuttaa sen, että ääni ei kulje normaalisti. Ei siitä oikeastaan muuta haittaa ole. Tuleepahan välteltyä paremmin jäätelön syömistä. Tein itselleni lupauksen, että saan syödä yhden jätskin, suklaapatukan ja pizzan viikossa. Samaa voisin sanoa myös panineista. Täällä on pakko rajoittaa itseään, että tunnistaa itsensä peilikuvasta vielä vuoden jälkeenkin. :) Täällä on taloissa tosi kylmä nykyään. Ulkona on silti suht.lämmin. Nytkin tuli kuuma, kun kävelin tänne kirjastoon pitkähihaisella paidalla ja farkuissa. Paras keksintöni oli pitää villasukat jalassa, kun nukun. Suomessa ollessani nauroin ajatukselle, että nukkuisin sukat jalassa, mutta täällä rakennukset on kylmiä!
Ja kuvia, kuvia, kuvia:
Piti kuvata niitä vedettömiä katuja. Tuli vähän typerä olo kuvatessa, koska vetiset kadut on huomattavasti kauniimpia. No tuosta kuvasta varmaan huomaa, miksi täällä on polkupyöräily ja autolla ajo mahdotonta. :)
Hihi.. Yritäppäs pyöräillä tuonne!
Tämä on arkkitehtuurikoulun katosta. Nämä rakennuskuvat on aina vähän tällaisia. On mahdotonta saada valokuvaan edes osaa siitä kauneudesta, miltä tuokin livenä näyttää.
Vähän jäi harmittamaan, että näimme tuon lampun päivällä emmekä illalla. Lamppu on siis yksi osa arkkitehtuurinäyttelyä.
Joku on pöllinyt mun pyykit.. ;) Nauratti, kun katsoin vaatekaappiin, kun siellä ei juuri muuta näy kuin mustaa, mustaa, mustaa...
Arkkitehtuurinäyttelyssä näki kaikenlaista erikoista. Kuten auton, jossa on karvoja.
Siellä oli myös puutarha. Siellä kulkeminen oli omituista. Ihan kuin olisi pudonnut johonkin toiseen maailmaan. Todella, todella kaunista.
Arsenalen tornit.
Kommentit