Mä oon koko tämän viikon osallistunut Venetsian kansainvälisen yliopiston järjestämään teatteripajaan, jossa olemme käsitelleet eri maita ja kulttuureja kohtaan olevia ennakkoluuloja ja maahanmuuttajien ongelmia. Se on ollut monella tavalla hyvä kokemus. Ensinnäkin olen saanut tehdä teatteriharjoituksia, joita rakastan. Olen miettinyt moneen kertaan, että miksi en ole ikinä hakenut opiskelemaan teatteria, vaikka olen haaveillut siitä 6-vuotiaasta asti. Ehkä se ei vieläkään ole liian myöhäistä...

Toiseksi se on todella paljon valottanut omia ja suomalaisten asenteita eri kansallisuuksia kohtaan. On helppo laittaa rikokset tms. maahanmuuttajien syyksi, mutta onko vika maahanmuuttajissa vai vataanottavassa yhteiskunnassa? Itsehän olen tällä hetkellä se kulttuurin ulkopuolinen. Olen kohdannut sekä hyviä että huonoja asenteita itseäni kohtaan. On jokseenkin huvittavaa, kun ihmiset sanovat, etten voi luottaa täällä ihmisiin. Kyse ei ole laisinkaan siitä, että voinko mä luottaa täällä oleviin ihmisiin, vaan siitä, että saanko ne luottamaan itseeni.

Se on täysin käsittämätöntä, miten paljon ihmisillä voi olla ennakkoluuloja asioista, joista ne ei todellisuudessa tiedä yhtään mitään. Olen ilokseni oppinut tuntemaan täällä monia kulttuureja, ja ainakin toivon oppineeni suvaitsevaisemmaksi ja avoimemmaksi. En koskaan ajatellut olevani erityisen rasistinen ihminen, mutta jokaisella meillä on jotain mistä lie juurtuneita ennakkoluuloja.

Siitä päästäänkin siihen, että Obama voitti Yhdysvalloissa. Koko maailma tuntui olevan onnellinen. Toivottavasti hän pystyy toteuttamaan lupauksensa siitä, että hän on mustien, valkoisten, heteroiden, homojen, protestanttien, demokraattien jne. kaikkien ihmisten presidentti. Kuka suomalaisista ehdokkaista pystyy lupaamaan sen ja vielä toteuttamaankin? Jokseenkin kuvaavaa oli se, että jonkun facebook-statuksessa oli maininta: "Obama voitti, ei ne kaikki amerikkalaiset olekaan niin tyhmiä..." Suvaitsevaisuuden voiton hetkelläkin joku siis jaksaa vaalia stereotyyppisia ennakkoluuloja jotain kulttuuria kohtaan.

Sain noihin presidentinvaaleihin henkilökohtaisemman kosketuksen, koska pystyin seuraamaan yhdysvaltalaisten luokkakavereideni ja opettajieni suhtautumista vaaleihin. Vielä vaaleja edeltävänä iltana he olivat peloissaan, jos McCain sittenkin voittaisi. Aamulla luin uutiset, olin onnellinen, ja Venetsiassa oli maailman ihanin sää.