Taas on yksi osuus matkasta takanapäin.
Toiseksi viimeisen viikon kirjoitin esseitä aamusta iltaan, ja olin pinna kireällä. Onneksi elän kämppisten kanssa, joiden parissa sain ruokapöydässä hetkeksi unohtaa kaiken stressin. Muuten olisin varmaan seonnut ja hyppinyt seinille. Mukavat kämppikset tekevät elämisen paljon paremmaksi. Viihdyn oikein hyvin.

Läksiäisbileissä halailtiin ja lupailtiin, että nähdään vielä joskus. Toivottavasti. Joitain ihmisiä tulee ikävä, ja olisi halunnut nähdä heitä kauemman. Onneksi kaikki eivät kuitenkaan lähde, ja oma matkani ei ole edes puolessa välissä. Helmikuussa palaan uuteen yliopistoon ja uusiin kokemuksiin. Odotan sitä innolla.

Italia on tehnyt mulle hyvää. Osaan asennoitua asioihin kevyemmin kuin ennen. Matkatavarat katosivat, kun lensin Helsinkiin, mutta en jaksanut välittää siitä hetkeäkään. Kyllä ne joskus palautuvat, ja mitä sitten, vaikka eivät palautuisikaan? Siihen ei maailma kaadu. :)

Rentouttavia lomapäiviä kaikille! :)