Vietin perinteisen italialaisen pääsiäisen, koska pääsin kämppikseni perheen luokse Giovinazzoon yhdeksäksi päiväksi pääsiäisen aikaan. Pääsiäisen voi tiivistää lyhyesti yhteen sanaan: ruoka.

Saavuimme perjataina kuuden aikoihin. Olimme jonkin aikaa kotona, söimme illallisen ja lähdimme kaupungille tapaamaan kämppikseni kavereita. Samalla näimme Etelä-Italialle tyypillisen kulkueen, jossa eri kirkkojen jäsenet kantavat oman kirkkonsa pyhimyspatsasta surumusiikin soidessa.

Italialainen ruokailu on hyvin erilaista kuin Suomessa. Lounas tai illallinen sisältää alkuruuan (pasta, risotto, keitto tai vihannekset), pääruuan (lihaa, juustoa, kalaa, kanaa..tms.) sekä jälkiruuaksi hedelmiä. Ruoka jaetaan lautasille tasaisesti ruokailuun osallistujien kesken, ja yleensä sitä ei ole ylimääräistä, jos joku haluaisi lisää. Kaikki syövät lautasensa tyhjiksi, ja pyyhkivät vaalealla leivällä sen, mitä lautaselle on jäänyt (esim. oliiviöljyä tai tomaattikastiketta). Ruokajuomana on vesi tai viini.

Sunnuntai on tärkein ruokailupäivä, ja luonnollisesti pääsiäissunnuntai oli sitäkin tärkeämpi. Olimme kämppikseni isoäidin luona pääsiäislounaalla. Söimme alkupaloiksi kananmunan, kinkkua ja salamia. Alkuruuaksi oli lasagnea. Pääruuaksi oli grillattua karitsaa, jonka jälkeen söimme pähkinöitä, ja vielä lopuksi söimme jäätelökakkua.

Syöminen ei tietenkään loppunut siihen. Menimme muiden kämppikseni sukulaisten luo, jossa oli tarjolla ainakin keksiä, kakkua, likööriä, suklaata ja mansikoita. Ei kaikkea tietenkään tarvinnut syödä, mutta kuitenkin. :D Jossain vaiheessa lähdimme ajelulle juuri ajokortin saaneen tytön autolla, ja pysähdyimme matkalla kahvlile. Sen jälkeen oli sellainen olo, että ei pysty syömään ja juomaan enää ikinä mitään.

No ei auttanut. Menimme seuraavien tuttavien luo, jossa eteen tuotiin kahvia (Täällä kahvia laitetaan pienen pieneen mukiin vähäsen, joten sen juominen on hyvin eri asia kuin Suomessa.) ja kakkua. Eihän sitä voinut kieltäytyä, olisihan se ollut varsin epäkohteliasta. Lopuksi sielläkin oli tarjolla omatekoista likööriä. Täällä juodaan usein likööriä tai vastaavaa ruokailun päätteeksi ruuansulatuksen edistämiseksi.

Illalla menimme jälleen tapaamaan kämppiksen kavereita johonkin baariin tai kahvioon. Teimme niin melkein joka ilta. Ihmiset täällä tapaavat ulkona, eivät niinkään kenenkään kotona. Emme olleet myöhään, koska seuraavana päivänä oli pääsiäismaanantai, joka on Italiassa myös tärkeä juhlapäivä. Silloin vietetään aikaa kavereiden kanssa.

Menimme maanantaina erään kämppiksen kaverin porukoiden ranta-asunnolle, jossa söimme ja söimme ja söimme päivästä iltaan. Kaikki toivat jotain ruokaa, ja lopuksi paistettiin vielä grillillä makkaraa. Sen päivän jälkeen mahassa tuntui kivistystä, emmekä jaksaneet kuin painua nukkumaan.

Tiistaina pääsiäinen olikin ohi. Vietimme pääsiäisen jälkeen aikaa rannalla, kotona tai kävimme läheisessä kaupungissa Barissa. Bari oli kaunis ja kiva kaupunki. Se on varmaan suunnilleen saman kokoinen kuin Turku, mutta sillä erotuksella, että kaupungilla kulkiessaan huomaa olevansa merenrannalla. Kaikki italialaiset ihmiset Barissa olivat pukeutuneet muodikkaasti ja todella tyylikkäästi. Jokaisella oli asu, jonka jokainen yksityiskohta sopii kokonaisuuteen. Oli helppo huomata katukuvasta, ketkä eivät olleet italialaisia. Ihmettelinkin sitä kämppikselleni ja hänen perheelleen, ja perheen isä totesi: "No siitähän italialaiset ovat tunnettuja, että he pukeutuvat hyvin." Ihmiset panostavat täällä siihen, miltä he näyttävät ulos mennessään, mutta uskon sen luovan myös korkeat ulkonäköpaineet. Täällä on tärkeää olla kaunis ihminen, ja ihmiset myös kommentoivat toisten ulkonäköä enemmän kuin Suomessa.

En myöskään huomannut, että Etelä-Italia olisi näyttänyt köyhemmältä kuin Pohjois-Italia. Se oli alkuperäiskuvitelmani, että kaikki siellä on köyhempää ja huonompaa. Totuus oli eri. Katukuvassa näki muodikkaammin pukeutuneita ihmisiä kuin keskiverroittain Milanossa, ja asunnot ja baarit olivat kivasti sisustettuja. En siis tiedä, että mihin se köyhyys muka oli piilotettu. Kämppikseni sanoi, että se on vain pohjoisitalialaista propagandaa, koska he eivät pidä eteläitalialaisten mentaliteetistä. Tiedä sitten, mikä on totuus.

Viimeisenä iltana menimme SanMigeliin ravintolaan. Ravintolassa piti ensin mennä valitsemaan tiskin takaa liha, jonka halusi itselleen valmistettavan. Luotin muiden arviointikykyyn, ja otin samaa kuin he. Ruokaa oli sielläkin aivan liikaa. Alkupaloiksi oli erilaisia kinkkua ja juustoja, alkuruuaksi makkarantapaista lihaa ja pääruuaksi lihanyyttejä. Lihanyytit olivat todella hyviä, mutta harmikseni en pystynyt syömään kuin pari. Omituisinta siinä ravintolassa oli se, että ruoka tarjoiltiin kertakäyttöastioilla. Kämppikseni sanoi, että se on normaalia. "Emme me täällä välitä siitä, mistä me syömme, vaan siitä, mitä me syömme." Italialaisten yksi suosikkipuheenaiheista onkin ruoka.

 

Pääsiäismaanantain kaksi erilaista alkuruokaa. Pesto-mozzarella-lasagne oli TODELLA hyvää.

 

Taustallani Giovinazzon vanhakaupunki.

Viimeisen illan alkuruokamakkara, jonka nimeä en muista. :D

Pääruokana olleet liharullat, jotka olivat aivan ihania.

 

Osa porukasta söi pihvin rukolalla ja grana-juustolla.