Tämän Italian vuoden aikana olen oppinut paljon kaikenlaisia asioita matkustamisesta. Enää ei huoleta lähteä rautatieasemalle tai lentokentälle, kun tiedän melko hyvin, mitä siellä on vastassa. Toki saksalaiset rautatieaseman lippuautomaatit olivat jotain, mitä en viikon Saksassa oleskelun jälkeenkään oppinut tajuamaan. No, yllätyksethän ovat se, jotka tekevät matkustamisesta seikkailun! Minuuttiaikataulut ja tarkat suunnitelmat tuhoavat matkustamisen ilon. Tietysti se paikallisen valuutan tarkistaminen tai kartan hankkiminen voisi joskus olla hyvä idea, mutta aina on selvitty - mutkien kautta tai suoraan.

Hostellien etsiminen on matkustamisessa ehkä ärsyttävintä. Vaikka netistä saa luettua paljon arvosteluja, niin ihmisten mielipiteet ovat usein ristiriitaisia. Sen lisäksi valinnanvaraa on joko liikaa tai liian vähän. Kirjoitankin tähän ylös niitten hostellien nimiä, joissa olen käynyt. Jos niistä olisi joskus jollekin vielä hyötyä.

Ensimmäinen hostellikosketukseni oli Venetsiassa oleva YHA Ostello Della Gioventu. Siitä hostellista mulla ei ole oikeastaan mitään positiivista sanottavaa. Melko siisti se oli, mutta suihkut olivat ällöttävät, kun kaikki viemärit olivat täynnä hiuksia. Samoin pyyhkeelle ja saippuoille tms. ei tuntunut löytyvän mitään järkevää paikkaa. Hostelli meni päivällä kiinni siivouksen takia muistaakseni klo 9.30-13.00. Aamiaiseksi oli capuccino ja sämpylä marmeladilla. Ärsyttävintä koko hostelissa oli se, että se meni myös yöllä kiinni klo 1.30, ja sen jälkeen ei päässyt enää sisään. Näin siis rajoitetaan ihmisten kulkua hostelliin ja takaisin törkeästi. Hostellissa olivat naisten ja miesten dormit erikseen, ja yhdessä dormissa oli aivan liikaa ihmisiä. Parasta paikassa oli se, että sieltä sai illalla ostaa ruokaa kohtuulliseen hintaan, ja vieressä on yksi Venetsian parhaista pizzerioista. En kuitenkaan suosittele hostellia millään tavalla, sillä vaikka yöpymismaksu on suhteellisen halpa, joutuu asiakkaat kulkemaan hostellille vesibussilla, ja vesibussimatkustus on kaikkea muuta kuin halpaa.

Seuraavan kerran hostelliin tutustuin vasta Dublinissa. Abigails Hostel oli erittäin edullinen ja hyvällä paikalla Dublinin keskustassa. Huone ja huoneessa oleva kylpyhuone olivat myös siistit. Ainut huono puoli oli, että untuvapäitteen päälle ei saanut pussilakanaa, joten peiton mukana siirtyy hiki vierailijasta toiseen. Hostellissa oli kaikki tarvittava, ja saimme myös jättää tavarat säilytykseen seuraavan päivän ajaksi, kun lähdimme kaupungista vasta illalla. Ainut huono puoli oli aamiainen, joka oli pelkästään hiilihydraattipitoinen, mutta ei tuolla hostellihinnalla voi mitään suurta aamiaista vaatia. Suosittelen paikkaa kyllä kovasti.

Firenzessä valitsimme suosiolla kaverin suosittaman hostellin nimeltä Archi Rossi Hostel. Hinta oli keskivertaista kalliimpi, muta siihen kuului sekä aamiainen että illallinen. Aamiainen oli ihana, koska siihen sai valita kananmunaa ja pekonia. Sillä jaksoi paljon paremmin kuin marmeladipaahtoleivillä, joka on monen hostellin aamiaisvalikoimaa. Illalliseksi sai valita salaatin, pizzan tai pastaa. Pizza oli ihan maukasta. Hostellin sisustus oli myös mukava, ja jokaisessa huoneessa oli tietokone, jossa oli ilmainen netti. Meillä oli huoneessa myös oma vessa ja kylpyhuone. Tämä on ollut paras hostelli, jossa olen ollut. Erittäin toimiva, mutta ehkä vähän liian hintava. Se sijaitsi myös lähellä rautatieasemaa, joka on mielestäni yksi hostellin parhaita ominaisuuksia. Ei niitä isoja reppuja viitsi ympäri kaupunkia raahata.

Tarina jatkuu Roomaan. Chianti Hostellin löytäminen oli hieman haastavaa, koska rakennuksen ulkopuolella ei ollut mitään selkeää kylttiä, ja hostelli oli rakennuksen toisessa kerroksessa. Sijainti oli kuitenkin hyvä, koska se oli suhteellisen lähellä rautatieasemaa. Aluksi kauhistelin sitä, miten pieni hostelli oli. Paljon sänkyjä oli tungettu pieniin huoneisiin. Liinavaatteiden suhteen oli sama juttu kuin Dublinissakin: untavapeite kiersi asiakkaalta asiakkaalle. Lopulta kuitenkin tykästyin hostelliin ja henkilökuntaan, koska pienessä hostellissa oli tietynlaista, kotoista tunnelmaa. Suihkut eivät koskaan olleet kaikki varattuja, kun halusin suihkuun mennä. Aamiaisen sai ostaa 1,5 eurolla, mutta se koostui lähinnä siitä paahtoleivästä ja kekseistä. Oli se 1,5 euron arvoinen, mutta ei kovin ravitseva alku päivälle. Suosittelen, jos ei vaadi mitään suurta ja kaunista.

Napolissa hostellille täytyi mennä yhden metropysäkin verran metrolla. Se oli tuskallisin metromatka, jonka olen koskaan kokenut. Tämä johtui siitä, että kaikki ihmiset päättivät tunkea juuri siihen vaunuun, jossa me olimme. Onneksi se matka kesti vain yhden pysäkinvälin, eikä muut metromatkat Napolissa olleet enää yhtä kauheita. Hostellin nimi oli Welcome Inn, ja kuten monissa arvosteluissa on sanottu: se oli hyvin tervetulleeksi toivottava. Todella siisti ja edullinen hostelli, jonka ainut huono puoli oli se, että suihkuissa ei meinannut keksiä, mihin olisi pyyhkeen ja vaatteet laittanut. Henkilökunta oli avuliasta, vaikka heidän tietonsa eivät välttämättä olleet ihan viimeisen päivityksen mukaisia. Sohvat olivat pehmeät, ja niihin oli viimeisenä iltana mukava vajota katsomaan huonoa elokuvaa joltain taivaskanavalta. Suosittelen tätä hostellia lämpimästi.

Tässä ovat tähän astisen elämäni hostellikokemukset. Parin viikon päästä pitäisi tulla lisää, kun tarkoitus olisi taas matkustaa. Matkustamiseen jää niin paljon koukkuun, ettei sitä malta enää paikallaan pysyä. Maailmassa on niin paljon nähtävää...

Loppuun pistän vinkiksi kuvan, joka kertoo, miten Saksassa ratkaisin peitto-ongelman:

Huomatkaa myös, miten tavarat ovat lattialla siisteissä kasoissa. Hahah.