Ajattelin viime viikon lopulla, että pitäisi kirjoittaa tänne jostain negatiivisistakin asioista, joita olen kohdannut. Mulla oli ärsyttäviä ongelmia Visa-korttini kanssa. Aluksi se toimi automaateissa ihan hyvin, mutta lopulta sain vain yhdestä automaatista rahaa, ja tällä hetkellä en ole varma, saanko enää siitäkään. Samoin maksamisessa se toimii tai sitten ei toimi. Onnekseni päätin heinäkuun lopussa tilata Stockmannin Mastercardin, jonka kanssa ei ole vielä ollut minkään automaatin tai liikkeessä maksamisen kanssa ongelmia. Visa-korttini ei myöskään toiminut tehdessäni nettivarausta Venetsian hostelliin, mutta Masterilla sain sen tehtyä. Tämä opetti, että ihminen tarvitsee kaksi luottokorttia pärjätäkseen maailmalla. ;) Samoin opin, että ulkomailla rahan nostamisesta menee maksu, vaikka pankkini toista väittikin. Kannattaa siis käyttää korttia niin paljon maksamiseen kuni mahdollista.

Tosiaan. Varasin Venetsiasta hostellin kolmeksi yöksi. Toivon, että se riittää asunnon löytämiseen. Matka kohti Venetsiaa on maanantaina. Silloin olen koditon, yksin, vieraan kielen keskellä - ja mikä pahinta - ilman nettiä!

Toinen asia, josta ajattelin kirjoittaa on vessat. Tiedän, että äitini menettää hermonsa julkisiin vessoihin, kun tulee käymään täällä. Ne on nimittäin kaikki erilaisia - koskaan ei tiedä, millaiseen päätyy. Siinä saa sitten ihmetellä, että pitääkö jostain vetää, painaa, polkaista jalalla, seisoa tietyssä asennossa vai miten vessa huuhtoutuu. Sama ongelma, kun haluaa pestä kätensä. En tajua, miten maailmassa voikin olla niin monta ratkaisua yksinkertaisele toimenpiteelle. :D Vessanpytyt ovat täällä myös usein matalia ja vain yksirenkaisia, mutta olen tottunut siihen. Pääasia, että on pytty, eikä tarvitse johonkin reikään asioida. Silloin vuosia sitten törmäsin vessaan, jossa oli lattiassa vain lavuaari, mutta nyt sellaista ei ole ollut missään - onneksi.

Ei mulla muuta valitettavaa ole. Niin no siitä voisin vielä valittaa, että täällä on hyttysiä. Ei niitä näe, mutta jalat on täynnä punaisia paukuroita. Ei se tietty oo mikään ihme, kun ikkunat on jatkuvasti auki, mutta on silti hämmentävää, ettei niitä tunne tai huomaa kuin vasta joskus jälkeenpäin.

Aika pieniä nuo ongelmat kuitenkin ovat lukuunottamatta tuota raha-asiaa. Olen todella, todella iloinen, että hankin sen toisen luottokortin, koska muuten olisi vähän liian hankalaa. Toivon, että Venetsiassa Visakin toimii paremmin.

Toinen päivityksen aihe on viikonloppureissu, jolloin kävin Napolissa, Pompeissa ja Caprissa. Napoli myös toi esiin Italian kaksi puolta. Alkuvaikutelma oli graffitein sotkettu, ruma ja köyhä kaupunki. Toiselta puolelta kuitenkin löytyi se siisti, kaunis ja rikas puoli. Lopulta suljin silmäni rumuudelta ja lumouduin kauneudesta. Niin inhimillistä ja niin julmaa.



Tämä kirkko ei näyttänyt ulkoa kovin kauniilta.



Sisältä se oli kuitenkin ihan uskomattoman kaunis ja vaikuttava. Olin unohtanut, miten upeita kirkot Italiassa ovatkaan. Näkee miten paljon rahaa ja vaikutusvaltaa kirkolla on. Kirkon ulkopuolella on graffitein sotkettua seinää ja kerjäläisiä...



Viereinen kirkko näytti ulkoapäin kauniilta, mutta oli sisältä paljon, paljon yksinkertaisempi kuin edellinen kirkko. Tämä kirkko muistuttaa mielestäni jollain tavalla Turun tuomiokirkkoa. Tiedän, että jotkut lukijat saattavat ärähtää tätä vertausta, mutta siltikin se tuli mieleeni.



Kuvassa molemmat kirkot ulkopuolelta.



Tässä yksi lukuisista graffiteista.



Napolin köyhempi puoli...



ja Napolin rikkaampi puoli...



Pala kaunista galleriaa...



Minä olin täällä!



Yksi päivä tuntuu niin vähäiseltä. Haluaisin Napoliinkin palata takaisin. Siellä oli kiinnostavia kauppoja, joissa oli hyviä tarjouksia, mutta emme ehtineet ajatellakaan shoppailua, kun halusimme kiertää kaupunkia. Ehkä jonain päivänä palaan... :)



Napolissa oli todella paljon skoottereita. Siellä sai koko ajan varoa, ettei jää liikenteen jalkoihin, sillä meno oli kaoottista! En uskaltaisi missään tapauksessa itse ajaa siellä!



Hihii, taide jatkukoon.



Se oli niin söpö ja pieni, että piti ottaa kuva.



Voi sitä iloa, kun tajusin näkeväni Vesuviuksen. Milla Magia asuu siellä!

Napolin jälkeen menimme pariksi tunniksi Pompeihin. Aika oli ihan liian lyhyt. Ei mitenkään ehtinyt nähdä tai varsinkaan ymmärtää kaikkea. On mahdotonta ilmaista sanoin ja kuvin, millainen kokemus Pompei oli. Se oli upeaa. Jokaisen pitäisi käydä siellä.







Varokaa koiraa! Aika paljon tyylikkäämpi kuin nykyiset ovikyltit...



Anfiteatro.





Ilta-auringon valossa jätimme Pompein taaksemme... Ehkä palaan joskus tännekin...



Minä ja Napolin yö. Hotellimme baarin parvekkeelta oli aivan upea näkymä. Meri on niin kaunis öisin - ja aina.



Seuraavana päivänä lähdimme aamusta kohti Capria. Sinne piti luonnollisesti matkata veneellä.



Osallistuin venekierrokselle, jossa vene kiersi saaren ympäri ja selosti saaren nähtävyyksiä, kuten luolia ja julkkisten asuntoja.



Saari oli jylhä ja vaikuttava. Hiekkarantoja saarella ei ollut - ainoastaan kivirantoja.



Parasta olisikin omistaa vene, jotta pääsisi uimaan tuollaiseen veteen muiden silmien kantamattomiin...



Näkymää uimarannalta. Vesi oli lämmintä ja ilma oli kuuma. :)



Ja pizzako ei muka ole täällä hyvää? ;)